Mies nyrkin ja hellan välissä

Koti-isäilyni meni aivan uudelle asteelle viikko sitten perjantaina. Blogin siirron viimeiset säädöt työllistivät. Tämän lisäksi vietin lähes koko päivän kyökin puolella! Pidän ruoanlaitosta kovasti, mutta tällä kertaa homma lähti pahemman kerran lapasesta. Iltapäivällä sorruin jo mököttämään ja tiuskimaan kotiin tulleelle avovaimolle. Perjantain jälkeen koen vahvaa sielujen sympatiaa kaikkien tiuskivien kotiäitien kanssa. Työttömänä koti-isänä minulla on aikaa olla kotona, mutta se ei tarkoita sitä että voisi elää kiireettömästi ja stressittömästi. Ehei!

Päivä lähti käyntiin aivan väärällä jalalla. Takana oli huonosti nukuttu yö. Valvon yleensä myöhään ja Sulo-vauva sattui heräämään virkeänä jo ennen aamuseitsemää. Siispä nousin ylös, valvoin Sulon kanssa tunnin ja vaihdoimme Ainon kanssa vuoroa. Sain vielä pienet torkut, mutta herätessäni olin parin kahvikupinkin jälkeen väsynyt. Kahvikaan ei maistunut siltä miltä ennen. Kaikesta saattoi päätellä että otsaan oli kasvamassa pahemmanlaatuinen sarvi. Oli tulossa huono päivä.

Heitimme perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen ja laitoin Ainon katsastamaan autoamme. Jäin itse Sulon kanssa kotiin. Vaivasin, vatkasin, pyyhin käsiä, hyssyttelin Suloa, leikin ja lässytin. Tillikurkut ja leipätaikina valmistuivat, verensokeri laski. Lopulta Aino tuli katsastus- ja kauppareissulta ja naamani oli tällä aikaa vääntynyt norsun… no, tiedätte. Verensokerin lasku ja väsymys saavat ihmisestä huonoimmat puolet esille. Aino tapasi palatessaan kutakuinkin tälläisen ilmestyksen:

via GIPHY

Tässä tilassa olevalla ihmisellä suhteellisuudentaju katoaa täysin. Nälissäni hotkaisin muutaman leivän ja jatkoin ruoanvalmistusta edelleen sappea uhkuen. Tilannettani ei juuri helpottanut edes tieto siitä, että Focus meni katsastuksesta läpi ilman huomautettavaa. Itse olisin keksinyt paljonkin huomautettavaa. Ilmeisesti vanha kunnon ”nainen ja vauvanistuin” -kikka meni läpi. Kannattaa kokeilla!

Tuossa ketoositilassa jatkoin eineksen valmistamista silmät sumeana. Pilkoin sipulia !PENTELE! Ja paistelin jauhelihaa !NYT SE PALOI JO KEMPELE PANNUN POHJAAN! Sadattelun lomassa kaadoin makarooneista kuumat vedet pitkin tiskipöytää ja varpaille myös. ARGH!

Kun viimein sain some-makaroonilaatikon valmiiksi, totesin Ainolle ruoan maistuvan siltä, ettei sitä oltu tehty rakkaudella. Ainon mukaan sen pystyi päättelemään katselemalla työskentelyäni ja sadatteluani keittiössä. Resepti muuten on todella hyvä, mutta makaroonilaatikossa maistui siitä huolimatta tekijän mielentila:

Ruoka teki onneksi tehtävänsä ja pelihuumori palasi, joten pääsimme valmistamaan perjantain juhlapäivälliseksi sushia. Mielentila koheni onnistumisten myötä. Asiat asettuivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Maalaisleivästäkin tuli oikein komea ja maukas ja illalla Sulo nukahti hyvin. Sushi oli loistavaa niinkuin aina yhdessä tehtynä.

Jälkikäteen tarkasteltuna olin viettänyt päivästäni noin 70 prosenttia keittiössä, loput vessassa ja keittiön pöydän ääressä. Nyt ymmärrän niitä kotiäitejä ja nykyään ehkä isiäkin, jotka eivät muista milloin ovat viimeksi käyneet suihkussa tai monettako päivää päällä on sama huppari ja college-housut!

Kunhan Sulo kasvaa niin aion käyttää keittössä säälimättä lapsityövoimaa, niinkuin tämä mallikas koti-isä tekee. Ehkä myös varaan jatkossa keittiön kaappiin myslipatukoita verensokerin laskun varalle.