Elämää aamuvirkun kanssa

Minä se olen aamuisin kuin elävä kuollut tai kuollut elävä. Kumpaa luonnehdintaa sitten haluaakin käyttää. Pyörin sängyssä, torkuttelen ja vitkuttelen. Mutta kaikki tämä vain pahentaa aamuista väsymystä:

Illat ovat omimpia aikojani. Muistan olleeni pienestä saakka aktiivisimmillani ja luovimmillani illan hämärryttyä. Samoin muistan tunteneeni jo pienestä alemmuudentunnetta aamuvirkkuja kohtaan.

Kaikki hyvät ihmisethän heräävät kello 6, hakevat päivän lehden laatikosta, syövät kaurapuuroa ja erinomaisimmat harrastavat aamuisin myös liikuntaa. Kun aamutorkku viimein herää silmät punaisena lähempänä puoltapäivää, hänelle voi kertailla kerskaillen listan aikaansaaduista asioista. Puolisoni on aamuvirkku ihminen ja viimeisten viikkojen aikana olen huomannut myös pikku-Sulossa samoja piirteitä. Syytäkö siis huolestua?

Nimittäin. Seuraava kaava toistuu yhä säännönmukaisemmin. Sulo menee nukkumaan 9 aikaan illalla ja herää yön aikana pari kertaa syömään. Aamuyöstä Aino nostaa hänet omasta pinnasängystään väliimme nukkumaan. Paitsi ettei nukkuminen kestä kauaa. Usein jo kello 7 maissa kuulen selkäni takaa tuhinaa, ehkä innokasta "Uuu-uuu*-huutelua ja tunnen pienten kynsien pureutuvan selkääni. Tässä vaiheessa ei auta kuin vetää peittoa korviin ja toivoa pienen termiitin ihmenukahtamista. Viimeinen virhe on vilkaista selkänsä taakse. Silloin kohtaa kauhukseen tällaisen näyn:

…katsekontakti on sen myötä saavutettu ja peli on pelattu. Ei auta kuin ryhtyä aamupuuhiin. Toisen vilpitöntä virkeyttä ei voi kuitenkaan loputtomiin happamalla naamalla katsella. Ensin vaihdellaan pissavaipat. Kun vaippa on puhdas niin kaveri ampuu saman tien kovilla. Sitten leikitään. Kirkassilmäinen vesseli vain nauraa väsyneelle rähjäiselle isukille. Vai näenkö hänessä vain kuvajaisen aamuvirkkujen tyrannian edustajasta?
Päiväunet ovat lyhyillä yöunilla vetelevän pelastus. Rytmiä en ole saanut vielä korjattua, sillä iltaisin on se päivän tärkein oma hetki somettamisen ja Netflix-chillailun parissa. Tykkään hiljaisen asunnon, hämärän ja sohvalla loikoilun tunnelmasta. Sitä paitsi: iltaihmisten ei pidä ainaisesti surkutella omaa alemmuuttaan. Tutkijat ovat todenneet yökukkujien olevan älykkäämpiä ja luovempia. Mutta on myös niin, että iltavirkut ovat useammin pahiksia. Vai oletteko kuulleet aamuvirkusta murtovarkaasta? Toivotaan siis, että Sulo saa hyvät puolet Päivänsäde-Ainosta ja Menninkäis-Anssista.

Jätä kommentti