Pokémon Go todistaa, että olemme edelleen metsästäjä-keräilijöitä

Teknologia kehittyy, mutta ihmisen perusolemus ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin. Viime viikkoina sen on todistanut valtaisa pokémon-villitys. Isot ja pienet ihmiset viipottavat kännykän näyttöä tuijotellen pitkin katuja. Puistoihin ja patsaiden vierelle kerääntyy epämääräisiä joukkioita. Alkuvoimainen saalistajan vaisto on tuonut nämä ihmiset yhteen.

Pokémon Go -pelin nerokkuus perustuu siihen, että se kietoo yhteen virtuaalisen ja todellisen maaliman sekä ihmisen luontaisen vaiston. Peliä pelataan oikealla kartalla ja kännykän näytöltä avautuu oikea maisema. Pelin tarkoituksena on jäljittää ja metsästää erilaisia otuksia. Tarpeeksi ansioituneet metsästäjät pääsevät mukaan keskenään kilpaileviin klaaneihin. Kuulostaa…ööh…aika kivikautiselta.

Pokémonit eivät ole mikään uusi juttu. Omassa nuoruudessani pelattiin taskuhirviöipelejä käsikonsolilla, ja pikkuveljeni katseli teeveestä pokemoneista kertovaa animaatiosarjaa. Ehkä minäkin kyyläsin sivusta. Pokémonit siis tuovat yhteen eri sukupolvia. Lenkkipoluilla näkeekin hauskoja tilanteita kun isä tai äiti kulkee edellä määrätietoisesti näyttöä tuijotellen, samalla kun lapset hyppelevät innokkaasti jäljessä. Kuka olisi uskonut? Älypuhelin voi tuoda perheen yhteen liikunnallisen harrastuksen kautta! Nerokasta.

Täytyy tunnustaa että minäkin latasin pelin heti kun se oli saatavilla Suomen sovelluskaupasta. Muutenkin metsästykseen, kalastukseen ja marjastukseen viehtyneelle Pokémon Go on melkein kuin luonteva jatkumo näille ikiaikaisille harrastuksille. Ympäristöt ovat usein vain urbaanimpia. Pokéstopin (aarrekätkön) ympäristössä ihmiset pälyilevät toisiaan alta kulmien kuin kysyen: ”Sinäkinkö?”. Varsinkin aikuiset tuntuvat olevan hieman nolona uudesta harrastuksestaan. Kännykkä livahtaa nopeasti taskuun vastaantulijan ilmaantuessa. Kokovartalofiilis kysyi blogissaan oivasti: Onko Pokémon Go:ta pelaava väärällä tavalla aikuinen? Täytyy myöntää että minäkin kävin hyvin vaivihkaa nappaamassa pokepallot Uimaharjun puretun kirjaston rauniolta kun näin paikalla olevan 5 muutakin ihmistä.

Kaiken kaikkiaan Pokémon Go on älypuhelimen kanssa muutenkin puuhasteleville lapsille (ja aikuisille) terveellinen ja erilainen tapa viettää aikaa. Tämäkin huuma varmasti laantuu ennen pitkää, joten antakaa läheistenne nauttia siitä ja antakaa itsekin pelille mahdollisuus!

(Blogikuva: kuvankaappaus Pokèmon Go -pelistä: Niantic Labs ja Pokémon Company)

Jätä kommentti