Onko työtön koti-isä luuseri vai sankari?

Työttömyys on kova paikka kenelle tahansa. Omalta osaltani työttömyyttäni on helpottanut se, että olen voinut olla enemmän Sulon ja Ainon kanssa kotosalla. Olen lohduttautunut ajatuksella siitä, että nyt jos koskaan on oikea aika olla työtön. Siltikin työttömyys ajoittain turhauttaa ja ärsyttää. Monen muun korkeakoulutetun lailla valmistuin suoraan kortistoon. Olen kylläkin hakenut töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Potentiaalista työpaikkaa kohti on aina kymmeniä hakijoita. Yleensä työhön valitaan työkokemuksen perusteella.

Työttömyydessä painaa ehkä eniten koetut ympäristön odotukset. Tämän ikäisen miehen ja vieläpä perheenisän kuuluisi olla työssä ja elättää perhettään. Muskarissakin lauletaan siitä miten "isä tulee töistä kotiin" ja toisessa laulussa käydään kaupassa ja "isä kaiken maksaa". Muotit on valettu ja ne istuvat tiukassa. Äiti hoitaa lasta kotona ja isä käy töissä ja turvaa taloudellisen toimeentulon. Meillä asia ei ole aivan näin. Pyrimme maksamaan kulut puoliksi ja hoitamaan Suloa yhdessä.

Keskustelin taannoin erään työttömän ystäväni kanssa. Hän on yksi uutterimmista ja tarmokkaimmista ihmisistä joita tiedän. Silti myös hänen uskonsa työnsaantiin on koetuksella. Ja se vaikuttaa vääjäämättä myös itsearvostukseen. Epäonnistuneen työnhaun jälkeen pitäisi ajatella että työhönottaja ei vain ymmärtänyt hyvän päälle. Näin myös oma itsetunto säilyisi jollain tolalla.

Luonnehdin itseäni mieluummin koti-isäksi kuin työttömäksi. Koti-isyys kuulostaa enemmän aktiiviselta valinnata kuin alhoon vajoamiselta. Kuten ystäväni totesi: "Koti-isä sijoittuu arvoasteikossa jonnekin Batmanin ja Teräsmiehen välimaastoon". Ehkä joku saattaa näin ajatellakin. Mutta kyllä koti-isyyttä varmasti ajatellaan myös epämiehekkäänä valintana.

Kotona oleminen on tiettyyn rajaan saakka mukavaa. Mutta huomaan että kun tulevaisuudenkuva näyttää sumealta, työttömyyden kiirastuli aiheuttaa turhautumista. Rehellisesti sanottuna en tiedä missä minä ja perheemme vuoden päästä olemme, mitä teemme ja mikä on suuri suunnitelmamme. Ainon äitiysloman päätyttyä myös hän jää työttömäksi. Nuorten aikuisten elämää leimaa ajassamme jatkuva epävarmuus tulevasta. Tätä ei auta päättäjien lietsoma kriisitietoisuus ja uhkakuvien maalailu.