Pienen lapsen kasvattaminen kunnolliseksi kansalaiseksi ja ennen muuta kunnon suomalaiseksi on haastavaa. Odotukset ihmisenalkua kohtaan ovat kovat. Toisaalta pitäisi olla paras ja toisaalta ei saisi erottua liikaa joukosta, jotta ei tulisi kiusatuksi esimerkiksi koulussa. Suomalaisuuteen kuuluu tietynlainen keskinkertaisuuden ihannointi. Muotissa pysyminen on paljon hankalampaa kuin oman tien kulkeminen ja rohkaiseminen omiin valintoihin. Itsetunnon kehitystä liikaa ruokkiva kasvatus tuottaa jos jonkinmoisia hymyileviä ja ylipositiivisia robineita ja jessepuljujärviä, jotka muodostavat uhan perinteiselle suomalaiselle juroudelle. Muutama kasvatusvinkki siis lienee paikallaan:
1. Älä kehu lasta liikaa:
Liika kehuminen saa lapsen ylpistymään ja luulemaan itsestään liikoja. Pessimisti pettyy jo etukäteen, jotta jälkikäteen ei tarvitse pettyä koska ei ole mitään yrittänytkään. Liikaa kehuttu lapsi kyllä tiputetaan pilvilinnoistaan viimeistään koulussa. On siis parempi aloittaa kouliminen jo lapsuudessa. Jos kuitenkin haluat kehua lasta, tee se silloin kun hän on tehnyt jonkin virheen: "Kyllä minä olen aina pitänyt sinua niin fiksuna että et ainakaan menisi sotkemaan purkkaa tukkaasi mutta aina saa hävetä ja pettyä".
2. Älä osoita liikaa hellyyttä:
Sotien jälkeisen pula-ajan lapset eivät paljon hellyyttä saaneet. Sitä eivät siis ansaitse myöhemmätkään polvet. Sotien jälkeen hiihdettiin kouluun ja sen jälkeen metsätöihin. Asialliset hommat hoidettiin. Liiallinen määrä hellyyttä pehmittää ihmisen itkeväksi vellihousuksi, joka ei kykene kohtaamaan maailman kovuutta. Isä saa halata lasta kahdesti: kun hän pääsee ripille ja seuraavan kerran kun lapsi muuttaa omilleen.
3. Ohjaa lapsi harrastamaan oikeita asioita:
Miehuuden kehityksen kannalta tärkeitä lajeja ovat maastohiihto, pesäpallo ja nykyisin uudempana lajina jääkiekko. Esimerkiksi lumilautailu on lökäpöksyisten vaihtoehtoihmisten laji, joka ei vaadi kestävyyskuntoa eikä valmista sotaa varten. Pojasta polvi paranee, joten laita lapsi harrastamaan niitä urheilulajeja, joissa olisit itse halunnut menestyä.
Myös lukeminen on sallittua ilta-aikaan, kunhan ei lue fantasiakirjallisuutta.
Mihin on unohtunut vanha kunnon television katselu? Meidän lapsuudessamme katsottiin paljon televisiota kolmelta kanavalta. Se oli siitä hyvä että oli pakko katsoa sellaisiakin ohjelmia joista ei pitänyt. Silloin oppikin jotakin. Nykyään kaikki ruudun tuijottaminen on liian sosiaalista ja interaktiivista.
4. Älä puhu lapsen kanssa tunteista
Tunteista puhuminen on todella vaivaannuttavaa. Se saattaa aiheuttaa ei-toivottuja tunnereaktioita. Samat asiat voi viestiä myös olemalla hiljaa ja tiuskimalla muista asioista. Kyllä kaikki lopulta tajuavat mistä kiikastaa. Puhumattomuus opettaa lasta ajatustenlukuun ja ihmistuntemukseen. Verisuonen tykytys ohimolla kertoo milloin vanhemmalle ei kannata kettuilla.
Tai sitten…
Entäpä jos antaisit lapselle tukea ja kannustusta jokaisessa elämänvaiheessa? Entä jos antaisit hänen persoonalleen tilaa kasvaa? Halaa lastasi silloinkin kun siihen ei ole erityistä syytä. Kehu lasta silloin kun hän on sen ansainnut. Aseta myös rajat. Älä siirrä omia huonoja kokemuksiasi lapsellesi. Katso miten lapsesi kehittyy. Ole läsnä, kuuntele, katso silmiin. Leiki, kysele, tee yhdessä, keskustele.
#noljakanfaija 
Aika hyvä! Siis hyvin kirjoitettu.
TykkääTykkää